17. elokuuta 2013

Astiakaapin aarteet

”Kaunista pitää olla arkenakin ja tuoreita kukkia”. Näin viisaasti sanoi joskus mummini, joka on ollut yksi touhukkaimmista ihmisistä, joita tiedän. Vaikka toisinaan hän tapasi tokaista tiskeistä ”nyt mennään, ei ne perässä juokse”, ei kukaan taida muistaa hänen oikeasti luistaneen arkirutiineista. Mummin kotona tavarat oli aina jämptissä järjestyksessä. 
Ruustinna, neljän lapsen äiti ja suuri talo. Papinrouvalla riitti monenlaisia velvotteita. Sai leipoa ja laittaa kotia, kestitä vieraita ja hoitaa eläimet. Mummille oli kuulemma tärkeää sisustaa jokainen pappilan huone kauniiksi ja kotoisaksi. Koskaanhan ei tiennyt kuka milloinkin tupsahtaa yökylään. Paitsi visualisti, mummi oli kädentaidoiltaan tarkka ja tuottelias. Kangaspuussa valmistuivat tekstiilit pyyheliinoista pukukankaisiin. Toimipa hän 15 vuoden ajan pitäjän Kansalaisopistossa kudonnan opettajana. 

Kun mummi ja ukki muuttivat eläkepäivinään kaupunkiin kerrostaloasuntoon, oli mummin luovuttava kangaspuista. Kudonnan korvasi posliininmaalaus, pitsinnypläys ja liinojen kirjailu. Vaikka myöhemmällä iällä näkö heikentyi ja muisti alkoi säröillä, sormenpäätuntuma ompeluun säilyi hämmästyttävän pitkään. 

Nyt mummi asuu hoitokodissa, käsitteet ovat vähitellen katoamassa. Tyttäret ovat pitäneet huolen siitä, että oma huone on kuin vanha koti. Ympärillä muistorikkaat esineet, maljakossa kukkia. 

Astiakaappia siivoillessani pysähdyin jälleen kerran tarkastelemaan mummin maalaamaa lautassarjaa, sen kuulasta värimaailmaa ja  muotoja. Sillä syntyy ehdottomasti pramein illalliskattaus. Kun glögikausi koittaa, kaivamme kaapista nuo suloiset mukit. Kuvissa näkyvät kirjaillut liinat ovat mummin viimeisiä töitä. 

Pärekorilla on puolestaan tarina, jota saattaa vain arvailla. Se on peruja mummin äidin lapsuudenkodista Viipurista. Ehkä sillä on kuljetettu tavaroita myyntiin Viipurin torille, ken tietää. Lopulta se päätyi Espooseen ja siitä tuli mitä mainioin lehtikori.  On hienoa, kun kodista löytyy esineitä, joilla on historiaa ja luonnetta. Ja tärkeiden ihmisten tekemät jutut, ne ovat niitä parhaita.

Tämän kirjoituksen myötä toivotan onnea rakkaalle Martalle, ylihuomenna 95 vuotta.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti