Ensimmäinen kokonainen kesä uudessa kodissa lähenee loppuaan, ja todettakoon, että olen toteuttanut vain murto-osan kaikista niistä hienoista suunnitelmista, joita päähäni sinkoili varhain alkukeväästä. Terassille maalailin maanläheisen kesäkeitaan, jossa on paljon rouheita saviruukkuja, rönsyileviä kukkasia, kenties rottinkinen riippukeinu. Tietysti tila vaatisi myös jykevän puisen terassipöydän sekä sohvan, tyynyjä ja suuren maton.
Loppupeleissä saimme hankittua lokoisan ulkosohvan, pari tyynyä ja ruukkuja. Kokonaisuus on kuitenkin kaukana siitä mitä tavoittelin – tosin mikäpä kiire tässä on. Kyllä se kesä taas koittaa ja tänne on tultu jäädäkseen. Keskeneräisyydestä huolimatta katettu terassimme on ollut viimeiset kuukaudet koko perheen ykköspaikka.
Mutta on minulla yksi suuri ylpeydenaihe, nimittäin mieheni ystävällisesti nikkaroimat viljelylaatikot pihan nurkalla. Kasvimaakärpänen oli päässyt puraisemaan jo edellisessä asuinpaikassamme Nikkilän vanhalla sairaala-alueella, jonka reunamilla meillä oli varsin kukoistava pikku pläntti. Tosin toisen viljelykesän aikana en jaksanut enää kovinkaan aktiivisesti lähteä kitkemään rikkaruohoja puolen kilsan päähän kotiovelta. Nyt voin vain avata terassinoven ja kävellä pari askelta yrttien ääreen – sopii näemmä minulle huomattavasti paremmin.
Mitäpä sitten opin ensimmäisestä kesästä kaupunkiviljelijänä. No, ainakin salaattia olisin voinut laittaa puolet vähemmän, aivan kuten minulle yritettiin moneen kertaan ehdottaa. Sen tilalle olisi iloisesti tullut ainakin kolme porkkanariviä lisää. Ehkä ensi kesänä laitan laatikkoon myös perunoita. Täällä ne sitten odottelisivat elokuun alussa, kun palaamme mökiltä. Retiisejä, mansikoita...taidan kirjata nekin listalle. Kun miettii pihaelämää laatikon ulkopuolella, talon takana oleva epämääräinen nurmikko-osuus suorastaan huutaa marjapensaita. Kukkahommatkin pitää miettiä uusiksi, ainakin, kun katselee tuota surullista risukasaa, josta nousee muutama hassu unikko. Kenties saan ensi keväänä hankittua myös ne Kekkilän suloiset askelkivilaatat, joita pitkin pääsen nätisti hypähtelemään terassilta kasvimaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti