Meidän ei juurikaan tarvitse pohtia, miten kesälomamme viettäisimme. On nimittäin elämään siunaantunut näitä mökkejä. Olemme mieheni kanssa samoilta seuduilta Keski-Suomesta kotoisin, ja perheiltämme perityt paikat ovat kätevästi vain 45 minuutin ajomatkan päässä toisistaan.
Muuramessa, Päijänteen rannalla, sijaitsevassa Sieppolassa olen viettänyt lähes puolet elämäni kesistä. Uuraisten mökkiin liittyvät puolestaan mieheni monet lapsuudenmuistot. Sieppolaan verrattuna se on siinä mielessä erilainen, ettei siellä koskaan ole vietetty kovinkaan pitkiä aikoja yhtä soittoa. Ennemminkin kyseessä on kesäiltojen ja viikonloppujen piipahduspaikka. Jotain taikaa tässä pihapiirissä kuitenkin on. Kun Muuramessa vilisee heinäkuussa väkeä eli neljä perhettä ja liuta lapsia, Uuraisilla odottaa hiljaisuus. Lähistölle on kohonnut vain pari kesämökkiä, vieressä avautuu synkkä korpimetsä. Ties vaikka karhutkin vierailisivat silloin tällöin ikkunan alla, sen verran piilossa ollaan. Kokonaisuuteen kuuluvat saunatupa, vierasmökki sekä huussi/varastorakennus. Oman arvokkaan säväyksen kokonaisuuteen antaa se, että appeni on isänsä avustuksella kaikki nämä omin käsin vuosikymmenten varrella suunnitellut ja rakentanut.
Tänä kesänä päätimme päivittää päärakennuksen eli noin 30 neliöisen saunatuvan sisäpinnat. Valkoista, valkoista ja musta sauna. Sen tiesi mitä täällä tarvitaan. Anoppini oli jo edelliskesänä ehtinyt aloittaa maalausurakkaa, joten meidän tarvitsi vain sutaista kellertävät lautalattiat pariin kertaan Betoluxilla. Hieman isompi homma oli sitten punatiilitakan pinnoittamisessa ja keittiössä. Takka tehtiin siten, että pinnalle vedettiin tiilitasoite ja sen päälle Tikkurilan Tunto-sarjan sktruktuuripinnoite. Helppo resepti, mutta itse työ vaati aikaa ja tarkkuutta. Onneksi mieheltäni sitä löytyi. Keittiössä irroitimme yläkaapit, muutimme lavuaarin paikkaa ja hankimme uuden valkoisen laminaattitason.
Näiden temppujen jälkeen, mökin vanhaa irtaimistoakin tuli katseltua uusin silmin. Kaapeissa iät ajat lojuneet astiat eivät olleetkaan hullumpia. Nurkista löytyi vaikka mitä muitakin aarteita, kuten mintunvihreäksi maalattu rottinkituoli, värikkäät raanutyynyt ja anopin kutomat räsymatot. Vaaleita pintoja vasten kaikki nämä saavat nyt ansaitsemansa huomion. Sanonpa vaan, että tämä mökki siirtyi kivasti nykyaikaan, mutta kuitenkin vanhaa kunnioittaen (ja minibudjetilla). Supi Saunavahalla tummaksi käsitellyssä saunassakin on nyt tunnelmaa.
Ohessa kuvia remontin jälkeisistä lomapäivistä. Ennen kuvia ei juurikaan löydy, mutta ehkä tuosta ainokaisesta saa jonkinlaisen käsityksen lähtökohdista. Tarina saa ensi kesänä jatkoa, kun talon eteen nikkaroidaan terassi. Ai niin, olihan meillä tarkoitus maalata vielä ennen syksyä ne ulkoseinät. No, palataan siihen sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti